Mitenhän nuo kirjailijat, jokka tekkee muutaman vuoden välein teoksen, saa ajatukset kasattua niin hyvin?

Itte sitä istuu näyttöpäätteellä ja koittaa miettiä jotaki. Ei auta, päässä lyö tyhjää.
Joku sannoo, että kirjat kirjotetaan eletystä elämästä. Muttako ei tässä oikein auta alkaa ''elämään elämää'' sen verran, että sais raapusteltua viittäsataa sivua tekstiä. Sitäpaitsi, ko alkaa elämään niin hoksaa puolen vuoden päästä, että lisää rivejä ei ole kirjaan tullu. Jonka jälkeen istuu näyttöpäätteelle ja päässä lyö taas tyhjää. Ahistavvaa.

Pitääkö alakaa ihmisten kans juttelemaan, josko niitten jutuista keksis jotaki kirjotettavaa? Ahistavvaa. Vai pittääkö suosiolla vaan kirjottaa sillon ko tullee jotaki mieleen? 
Seki vain, että ne jutut tullee mieleen sillon ko esimerkiksi vaihtaa renkaita autoon. Sen jälkeen juoksee näyttöpäätteelle ja päässä lyö tyhjää.
Joku sannoo, että hommaa tabletti ja kanna mukana. Siihen sitte kirjotat heti ko tullee mieleen. Onko kukkaan kirjottanu tabletilla yli kymmentä lausetta kerralla? On muuten helvetin iso saavutus, jos onnistuu. Siittä suutuspäissään marssii näyttöpäätteelle ja päässä lyö tyhjää.

Pittää varmaan ostaa nauhuri ja puhua ne ideat siihen.

Ahistaa ko tekstiä ei tule, mutta ahistavampaa on kirjottaa huono kirja ko väkisin vääntää tekstiä. Jos alakaski netissä jutteleen ihmisille, ja koittas sitä kautta saaha ideaa. Sitä ainaki istuis jo valmiiksi näyttöpäätteellä. Ja tyhjäähän se päässä lyö, ku keskustelupalstaa joutuu lukemaan.

Hitostako mie tiiän tulleeko siitä kirjasta ees hyvä. On seki käyny mielessä, että ko tullee jonkunäkönen kappale kirjaan, niin julkaseeki sen täällä. Kassaa sitte viien vuojen päästä yhen melkein-ehjän teoksen siittä mitä on tullu.


Sitte vaan blogia kirjottaan näyttöpäätteelle, ko päässä lyö tyhjää...