.. tai ''ressaaminen'' jatkossa tässä tekstissä. Ehkä. 

On muuten outoa lukia ommaa tekstiä, ko tullee varmaan neljällä eri murteella. En tiiä miksi, enkä pyyä anteeksi. Tämä kirjottelu loppus heti, jos pitäs alakaa miettimään vielä, että onko teksti varmasti ''yhellä kielellä''. Ehkä olis muuten suotavaaki, että loppuis.

 

Palataampa asiaan..

Tympäsee oikiastaan keskivertoa arkiongelmaa enemmän tämän ressaaminen. Enkä muuten valita siksi, että itte ressaisin turhia. On meinaan enemmän ku ankiaa kuunnella jonku valitusta siittä ko pitäs kirjottaa joku paperi tai muistaa käyä kaupassa. 

Omalla tavallaan aika kaunista kuluttaa energiaa valittamiseen ja ahistumiseen sen sijaan, että tekis asialle jotaki. Minähän teen muuten ite tässä samaa energian hyötytuhlausta parhaillaan.

 

Onhan tuo sikäli hyvä asia kuitenki, että tällaselle valitusblogistille (lisätkää muuten joku tuo 'valitusblogisti' sanakirjaan ens vuonna. Belfieki pääsi, niin kyllä tuonki pitäs kelvata) tuo tarjoaa rajattomat mahdollisuudet tekstin tuottamiseen. On helepompaa kirjottaa asioista mitä ei tarvi keksiä itte. Ei tartte ku värittää rajojen sisäpuolelta, ko kirjottellee muitten ongelmista. Eli sinänsä tuosta ei kannattais itte hirviän paljon valittaa, kun sitä voi itte kuitenki hyödyntää. Tilanteena se vaan on vähän perhanan ankeaa kuunnella, kuinka jollaki menee neljä arkipäivää pilalle, ku pittää keksiä että käykö ensin salilla vai kaupassa.  

 

Kyllä minäki stressaan. Nääs tätä tekstiä vähän, kertalleen ko luin läpi niin tuntuu, että alkaa mennä turhan vakavaksi. Niinku lukis jostain www.hoidaomaterveytesi.fi-sivulta miten välttää stressiä. Kuitenki tässä on vähän ideana, että sais näissä teksteissä tuomita ennakkoluulosesti kaikkia ja kaikkea sekä naureskella vakaville asioille. Voi muuten olla, että jos ihiminen ossais vähän enempi nauraa vakavalleki asialle, vois se stressiki vähän helepottaa. Ei nyt ihan sosiopaatti tarvi olla, mutta joskus voi kokkeilla nauraaki.

Ei muuten taida olla nykypäivänä kovinkaan hyväksyttyä naureskella jolleki vakavalle asialle. Joku taho loukkaantuu aina. Ja koskee muuten muutaki ku nauramista. Koitapa joskus tuua julki jossain porukassa oma eriävä mielipide. Mun mielestä kaikki vauvat on samannäkösiä. Eihän mitään kissaa pienempää voi sanoa koiraksi. Siinäki on kaks lausetta, josta varmaan pahastuu helposti pienen kylän verran ihmisiä. Onneksi tätä blogia on enimmillään tainnu lukea 50 ihmistä, joten kovin suurta väkijoukkoa ei oo mun ovelle ehkä tulossa.

Mutta ei nykyään saa olla eri mieltä. Ainakaan ilman, että pyytelee anteeksi. Kätevästi karkas tämäki teksti tuosta otsikosta ohi. Väriteltiin sitte vähän viivojen yli.

Väritetään ny tahallaan vielä toisenki viivan yli. Nimittäin näissä teksteissä varmasti tulee jatkossaki lipsumista aiheesta. En oo hyvä pysymään yhessä aiheessa, ku päässä hyppii ideoita ja lauseita neljästäkymmenestä asiasta kerralla. Perhanan vaikia keksiä otsikkoa esimerkiksi tekstiin, ku tajuaa jonku ajan päästä, että alkuperäsestä aiheesta ei otsikon jälkeen ole jäljellä ku yks lause. 

Kokkeillaan kepillä jäätä ja julkassaan teksti jo tässä välissä! En aio lukia ees läpi.

 

Varmaan kaduttaa moniki kohta jossain välissä myöhemmin.